Aivan uskomattoman tyhjä fiilis.
On jo ehkä hiukan myöhäistä surkutella mun huonoa onnea kun jouduin palaamaan jo kuusi harvinaisen pitkäveteistä ja liian normaalia viikkoa sitten koulun kovalle ja epämukavalle penkille. Musta vaan tuntuu että en oo palannu tähän rytmiin kunnolla vieläkään.
Pakko kai on uskoa että tätä se nyt tulee vielä olemaan seuraavat yhdeksän kuukautta.
Kokeet, kotiläksyt, tunnit. Kuka elämään kyllästynyt ihminen ihan tosissaan keksi 75 minuutin tunnit?
Mulle höpötetään että " kuules pian sä tulet miettimään että miten sä koskaan siinä 45 minuutissa kerkesit tekemään yhtään mitään!" Ihan hyvin kerkesin.
Kaikkein eniten mä rakastan näissä viikoissa sitä viikonloppua johon kaikki aina tähtää. Heti maanantai aamuna ensimmäinen ajatus on "enää 4 päivää perjantaihin". Joskus toivon että olis mahdollisuus palata päiväkotiin tai eskariin leikkimään ja tekemään helppoja 1+1 tehtäviä.
Musta vaan pikkuhiljaa alkaa tuntua että sitä mahista ei koskaan mun nenän eteen ole tulossa.
Mun varmaan täytyy yrittää palata mun rytmiin ja tottua tähän tylsään koulu elämään.
No mutta. Mäpä alan onnekseni parantua tästä inhottavasta räkäkurkkutaudista. Kyllä mä oon ihan kiitettävän monta kertaa nyt istunut pulpetin ääressä silmät punasina ja nenä valuen kuin esterin kuuluisa.
En mä vielä ihan terve ole. Olo on vieläkin hieman heikko enkä mä nyt kyllä mitään maratonia ihan heti lähtis juoksemaan.
Niinkuin varmasti arvaattekin jo niin mun parhain ystävä on tällä hetkellä suklaa ja Greyn anatomia.
Joka muuten loppui!! voieiii! Ihan elämän tahto hävis ku pieru saharaan. Kymppi tuokkaria saa varmaan kuulostella vielä hetken aikaa. Varmaan pitäis keksiä mun elämälle jotain muutaki sisältöä ku GA joka nyt vaan sattuu olemaan ärsyttävän lähellä mun koukkuunjäämisheikkoa sydänparkaa.
Mä yritän kerätä nää mun sydämen murtuneet palaset maasta ja toivotan teille hyvää viikonloppua ja alkavaa viikkoa!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti