Miten vaikeeta kirjottaminen omasta kuluneesta viikosta voi olla? Musta vaan tuntuu että saan ne pienimmätkin hauskat jutut kuulostamaan kuoleman tylsiltä!
Jotain mun on kuitenkin kirjotettava koska musta tuntuu että se on bloginpitäjänä mun velvollisuus.
Vissiin pari postausta takaperin kerroin kuinka mua ei yhtään haittaa kouluun palaaminen syysloman jälkeen, voi tietäisittepä vaan miten mun mieli on muuttunut! Tää mun seiskaluokan toinen jakso on niin överitylsä että pitäis varmaan laissa kieltää! Mulla ei vissiin ole lukkarissa yhtäkään päivää jolloin mulla ei olis kemiaa ja ruotsia, joita vihaan enemmän kuin mitään.
Mulla oli oikeasti aluks Ruotsiin tosi positiivinen asenne, joka on yleensä mulla uusien aineiden kanssa todella harvinaista. Mutta se muuttuu joka päivä yhä tylsemmäks ja vaikeemmaks mun ymmärtää. Mulle on hehkutettu kuinka kivaa ruotsi kielenä on, oma isosisko mukaan lukien. Miks mä olen kohta 4 viikkoa opiskellu sitä ja mun innostus ei näytä nouseman kaivonpohjalta yhtään minnekkään? Pikemminkin se etsii tapaa jolla kaivautua sen kaivon pohjan läpi, vieläkin syvemmälle maan sisään.
Voiko se johtua siitä että mun rakkauskieli englanti on mulle niin tärkeä ja niin syvälle aivoihin ja sydämeen syövyttynyt että se ei anna mulle lupaa opiskella mitään uutta kieltä? Miten sanotaan "minun nimeni on? ruotsiksi." "no tietysti my name is...!" No muttakun ei sanotakkaan! Ruotsin ja englannin kielet kulkee niin käsikädessä kuin mahdollista niin miksi se on mulle niin hankalaa opetella?! Tässä menee ikä ja terveys, varsinkin tuo viimeiseksi mainittu. Mielenterveys nimittäin.
Joo kyllä, aijon sanoa myös pari sanaa mun rakkaus-sarjasta! Mä en voi olla niin ainutlaatuinen tän mun koukkuun jäämisen kanssa, nimittäin sain langetettua siihen myös mun armaan isosiskonkin!
Mä tietysti alotin sitten katsomaan vampyyripäiväkirjoja siskon kanssa ihan ekasta jaksosta, joten sain ittellenikin hiukan muuta ajateltavaa kuin se nelostuokkari jota kuola valuen odotan. Sen on muuten paras tulla joululahjaksi tai näytän maailmalle taivaan merkit! xd
Mun siskohan on nyt ihan rakastunu tähän "pahempaan vampyyriveljeen" eli Damon Salvatoreen, ja sen ansiosta vampyyripäiväkirjat kuuluu meidän perus iltaohjelmaan, kun käperrytään peiton alle ja katsotaan TVD:tä(the vampire diaries) noin 5 tuntia ihan kevyesti. En vaan taas tiiä että mitä mulle käy kun saadaan nää 3 tuotantokautta katsottua siskonkin kanssa ja joulun jälkeen kun oon kattonu jo nelostuokkarinkin! Mun elämä varmaan yksinkertaisesti päättyy siihen.
Mutta hei, mikäs onkaan sen ihanempi tapa herätä kuin tietäen että saa laulaa joululauluja! Mun äiti asetti rajan jo meidän ollessa pieniä, että mistä päivästä mihin saadaan laulaa ja kuunnella joulubiisejä.
15.11.- 26.12, joten eilen sitten yksin kotona ollessani pistin Michael Bublén joulualbumin soimaan ja siivoilin samalla. Veljen ilme oli näkemisen arvoinen kun pikkusisko tanssii imurin varsi kädessä jingle bellsin tahdissa. Pian on joulu ja se on kaihtamatta mun lemppari juhlapyhä. Lahjat, hyvä ruoka, tunnelma, perheen yhdessä olo ja lumi on maailman paras yhdistelmä. Jos sitä lunta nyt vaan tulis... Minähän en ala mitään jos jouluaattona ei ole maa lumesta valkeana!
Tänä aamuna, mun sisko ja äiti suuntas kohti Turkua mummolaan. Mulla oli mahdollisuus pitää tämmönen pieni shoppailun täyteinen pikabreikki ja lähteä mukaan, mutta en tiedä minkä ihmeen takia mua ei huvittanut sitten yhtään. Tosi kivahan sitä on aina nähdä sukua, varsinkin kun tosiaan mun koko suku asuu Turussa, mutta en vaan millään jaksanu lähteä sinne öhnöttämään kun voin sen tehdä tällääkin.
Mutta mä tosiaan jäin tänne kahden ja puolen tunnin päähän mun iskän ja isoveljen kanssa. Luvassa on roskaruokaa, telkkaria, lisää ruokaa ja telkkaria. Mä täällä yritän pitää talon pystyssä kunnes ne talon naiset sitten tulee sieltä takasinpäin.
Tänään mentiin kaverin kanssa ulos kuvailemaan ja jotain ihan kohtuullisen onnistuneita otoksia saatiin aikaseks ja niitä haluan nyt jakaa teillekkin! :)
Unelma paita <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti